Pettymys.

Mä olen niin pettynyt itseeni. Tänään sama taistelu jatkui kuin eilen, ja yritin niin kovasti tsempata itseäni ja saada motivaation kattoon, mutta ei. Tänään ei ollut minun päiväni.
Olen vain niin surullinen, koska en saa itsestäni enää mitään otetta.
Olen peloissani, koska en osaa enää lopettaa.
Olen vihainen, koska en tiedä miksi juuri minulla on tämä kirous niskassani.
Elämä tuntuu niin turhauttavalta kun se on täynnä tyhjiä suunnitelmia, petettyjä lupauksia ja saavuttamattomia unelmia. Hoikempi kroppa, viehättävämpi ulkonäkö, parempi itsetunto, onnellisempi elämä. Nyt tuntuu siltä, etten koskaan tule saavuttamaan mitään noista.
En jaksaisi enää luvata itselleni tai teille, että huomenna on parempi päivä. Että huomenna en ahmi ja urheilen paljon. En jaksaisi enää luvata sellaisia, koska tiedän etten onnistu. Tuotan vain pettymyksiä itselleni ja muille.
Tunnen itseni niin lihavaksi ja rumaksi. Haluaisin vain pois tästä helvetistä. Haluaisin taas itseni hallintaan. Haluaisin vain olla hoikempi.
En yhtään tiedä, mitä huomisesta tulee. Pelottaa, mutta en voi muuta kuin nostaa katseeni maasta ja jatkaa, jotta joku päivä taas voisin olla onnellinen.