Tämä viikonloppu on taas mennyt aivan poskelleen. Mökillä vielä meni ihan hyvin. Toki söimme herkkuja, mutten tuntenut niistä huonoa omaa tuntoa enkä ahdistunut. Kotiin tultuani syöminen on jatkunut jotenkin hallitsemattomasti, ja mulla on ihan samat fiilarit kuin viime viikonloppunakin; mua pelottaa etten saa itseäni enää ruotuun.
Mä en oikeen tiiä että mitä pitäisi tehdä. Mistä saisin apua? Mihin edes tarvitsen apua? Äh. Ahdistaa.
Eniten mua ahdistaa tämä ajan kulu. Aika kuluu mutta mä en laihdu. Ei tämän näin pitänyt mennä. Mun piti olla jo päättäreissä huomattavasti hoikempi ja näyttää upealta. Parin viikon päästä on kuitenkin jo juhannus ja vieläkin olen jumissa tässä samassa kohdassa.
Tai en ehkä ihan samassa. On multa kuitenkin melkein neljä kiloa lähtenyt. Neljä kiloa. Kai siitä voisi edes vähän iloita?
Mulla on nyt sellainen fiilis, että nyt tai ei koskaan. Jos mä en nyt ota itseäni niskasta kiinni, tartu tähän projektiin oikein kunnolla ja paneudu siihen, en välttämättä tule koskaan kunnolla tekemään sitä. Elämä on toki pitkä, me nuoret ihmiset voimme ajatella, että meillä on vielä vaikka miten paljon aikaa. Ja niinhän meillä onkin. Meillä on vielä koko elämä edessämme. Meillä on vielä suuret päätökset tekemättä, hienot kokemukset kokematta, elämä auki.
Joten haluammeko siirtää tätä yhtä pikku juttua, laihdutusta sinne kauas tulevaisuuteen? En minä ainakaan. Haluan hoitaa tämän nyt pois alta, jotta voin sitten tulevaisuudessa keskittyä elämään tätä elämää. Totta kai siinä sivussa pitää liikkua ja pysyä terveenä, mutten halua enää joutua ajattelamaan liikakilojani. Elämällä on vielä paljon annettavaa meille, tulevaisuudessa pitäisi pystyä keskittymään johonkin aivan muuhun, kuin vaa'an lukuihin ja ruokien kalorimääriin.
Nyt on meidän aika. Meidän aika vihdoinkin onnistua ja viedä tämä projekti kunniakkaasti päätökseensä. Sen jälkeen meidän ei tarvitse enää muuta kuin pitää huoli siitä, ettemme liho takaisin. Se onkin sitten aivan oma lukunsa, mutta mieluummin harrastan tervettä painonhallintaa, kuin jään junnaamaan tähän samaan tilanteeseen koko loppu elämäkseni.
Ja mehän onnistumme. Nyt alkaa hyvät ajat.
Tyttö hyvä sä pystyt siihen, et luovuta, saat ittes taas ruotuun.
VastaaPoistaJos yhtään helpottaa niin munki paino on pysyny samana jo viikon ajan ?
Kyllä mua ärsyttää suunnattomasti enkä tiedä mitä teen väärin, sen takia en uskalla enää koskea ruokiin jossa on aivan liikaa hiilihydraatteja. Pelkään, että lihon jos alan taas syömään niitä. Ja voin myös sanoo, että olin ennen _tosi_ perso makealle en pystynyt elää päivääkään ilman karkkipussia, mutta ihmeitä tapahtuu, kun haluaa jotain asiaa tarpeeksi paljon ja nyt voin kävellä karkkihyllyn ohi helposti ilman, että tekee mieli !
tsemppiä ihana :)
ÄÄ!! Ihan samat fiilikset mulla nytten. Aina viikot menee hyvin ja pysyn ruodussa, mutta sitten viikonloppuna sorrun. Pitäisi löytää jostain se kultainen keskitie, mutta se on vaan vaikeaa...
VastaaPoistaTsemppiä sulle ja oot päässy tosi pitkälle ja laihtunu tosi hyvin ja TERVEESEEN nopeeseen tahtiin!
Samat fiilikset. Varsinkin toi, et pelkää, ettei pääse enää ruotuun.
VastaaPoistaNeljä kiloa on hyvä, erittäin hyvä. Se on lähteny sulta terveellisin keinoin, joten se ei tuu heti takasin. Se on sitä pysyvää painonpudotusta.
Muista, että onni on matka, ei määränpää. Älä hoida laihdutusta pois alta. Elä elämää, yritä olla onnellinen ja laihdu siinä samalla. Älä ajattele, "sit kun on laihempi, voin alkaa elää tätä elämää". Ajattele "Elän kokoajan tätä elämää ja jossain vaiheessa oon tyytyväinen painooni" Koska elämää on myös pyöreempänä, elämä on nyt. Ei sitten joskus.
Kyllä ne jumit siitä aukenee ja pian paino lähtee taas alaspäin. Aina on aikoja, jollon pitää syödä enemmän. Sillon pitää muistaa käydä liikkumassa.
Oon paras neuvoon muita ja olla tottelematta omia neuvojani. Oikeesti mulla on sama fiilis kun sulla ja tuntuu ahdistavalta. Joten voin hyvin ymmärtää sun fiiliksen.
Oisko ravitsemusterapeutista apua? Onko mahollista, että syöt alkuviikkona alle 1600 kcal/päivä ja sitten loppuviikolla kompensoit tuota kalorivajetta, aineenvaihdunta ei tiedä, mitä tehdä ja keho jumittaa samassa painossa.
VastaaPoistaNeljä kiloa on muuten ihan mahtava saavutus :)
julie tossa sanoikin sen mitä mäkin halusin sanoa. Laihdutusta ei kannata ajatella niin että sen jälkeen vasta alkaa se elämä, todellisuudessa joka päivä on osa sun elämää ja laihdutus on vaan osa sitä.
VastaaPoistaTsemppiä! Toivottavasti sun olo on jo parempi. :)
Neljä kiloa on tosi suuri painonpudotus, että äläs nyt siellä höpise hassuja!!!
VastaaPoistaMun on nyt pakko kommentoida, että mulle tuli tästä postauksesta vähän sellanen fiilis kuin päättäisit hypätä syömishäiriön puolelle:/ Tarkoitan, että sellanen "sitten kun olen laiha"-ajattelutapa ei vaan oo terve eikä myöskään todenmukanen. Oon sen itse niin monta kertaa kokenut, kun painoni on pienentynyt, että lopulta huomaan, ettei se elämä alkanu sittenkään. Olin miettinyt laihdutusta aivan liikaa ja keskittänyt kaiken tarmoni sen painon pudottamiseen, että olin unohtanut kaiken muun. Ja kun unohtaa kaiken muun, hukkaa itsensä.
Ehkä ymmärsin tekstis jotenkin väärin, ehkä tarkoitit, että paneudut vain projektiisi innokkaammin ja edelleen sillä terveellä tavalla, mutta silti halusin nyt tulla tällai jo kymmenen vuotta näitä kelailleena sanomaan, että tää tekstis tuntui jotenkin varoitusmerkiltä, että kohta lipsut takas sinne sh:n puolelle:/
Älä nyt missään nimes aattele, että 4kg ois vähän! Jos oot sillon joskus päättänytkin, että tähän aikaan sun pitäis jo painaa vähemmän, ei se vie niitä 4kg pois. Ei se vähennä sun onnistumista! 4kg on hurjan paljon ja vielä enemmän on se, kuinka oon näistä teksteistäs nähnyt sun kasvavan ihmisenä!:) Älä hukkaa itseäs sinne pakkomielteiden puolelle!
Heii kerroit mun blogissa et olit viimevuon maltal kielimatkal kolme viikkoo :-) paljonko sä käytit rahaa, minkälainen perhe sulla oli ja ois kiva jos kertoisit vähän muutakin? sulla on kiva blogi :---)!
VastaaPoistaKiitos rakas, mä yritän :)
VastaaPoistaTai no yritän vältellä faijaa mahdollisimman paljon, ni eiköhän viikko mene ihan suhtnopeasti.
Tiesitkö, että olet aivan mahtava ihminen <3
Kiitos kommentista ^^ Soitan musiikkiopistolla ja siellä on kyllä muidenkin soittimien soittajille tuo "hillittyä kynsilakkaa"-sääntö, mutta muuten en tiedä. Muista paikkakunnista en osaa yhtään sanoa, riippuu niin paljon opettajasta, meidän on muutenkin vähän... ankarampi tapaus ^^'' Mutta silti (meidän mielestä) paras.
VastaaPoistaviola: Kiitos piristävästä kommentista! :) Paino on aika sellanen outo juttu, ei sitä kannata kuitenkaan liikaa miettiä.. Se käyttäytyy välillä vähän oudosti. :)
VastaaPoistaVilma: Kiitos kannustuksesta! :) Juu se kultainen keskitie pitäisi löytää, mutta tuntuu olevan niin kovin vaikeaa :(
julie: Kiitos sullekkin ihanasta kommentista! :) Puhut ihan asiaa, mutta tuo kaikki on helpompi sanoa kuin tehdä, me kaikkia tiedetään se.. En kuitenkaan tarkoittanut ihan sitä että laihduttaisin jotta voisin joku päivä olla onnellinen. Tarkoitin, etten halua elää koko loppu elämääni tähän samaan kohtaan jumiutuneena.
lumivalko: Asia voi olla just noin. Itseasiassa se ravitsemusterapeutti vois olla tosi hyvä juttu mulle.. Pitää palata asiaan kesän jälkeen! :) kiitos ihanasta kommentista! :)
any: Mä vastaan sulle kans samalla tavalla kuin julielle :)
Kiitos kivasta kommentista! <3
Lilla: Vastailinkin jo julielle että mitä tässä postauksessa tarkoitin. Olet kyllä ihan oikeassa noiden sh-ajatusten kanssa. Siis kyllähän mä olen vielä aika sairas. Välillä on niitä parempia päiviä ettei ole niin sairas olo, mutta totuus on vielä suhteellisen ankea.
Kiitos kommentista! <3
Julia: Kävinkin jo kommailemassa sun blogiin ;) Ja kiitos samoin! :)
viola: Mä uskon että kaikki menee hyvin! :)
En tiennyt mutta kiitos kun kerroit <3 ja samoin!!
lumivalko: Noo, jos opettaja on paras niin kannattaa sitten vaikka vähän uhrautua sen eteen ja pestä ne kynsilakat :D